Tänään saimme purettua viimeisen ruiskutustukikohdan Charlosta ja näin budwormin ruiskuttaminen on virallisesti ohi tältä vuodelta. Viimeiset operatiiviset lennot olivat 28.6, jonka jälkeen olemme purkaneet ruiskutustukikohtia. Yhteensä työtunteja 8 päivän aikana tuli miltei 100, eli työmäärä oli huomattavan suuri ja olinkin ainut kuka työskenteli sekä Miramichissa ja Charlossa purkamisen aikana.
Itse ruiskuttaminen onnistui kaikkiaan hyvin, vaikka tänä vuonna sää oli operatiivisena aikana todella vaihtelevaa. Lopulta saimme kuitenkin 100% New Brunswickin alueista ruiskutettua juuri ennen kuin budworm lopetti syömisen. Yhteensä ruistettua aluetta kertyi n. 174000 hehtaaria.
Toissa viikonloppuna täällä vietettiin Kanada-päivää eli Kanada täytti 150 vuotta. Olimme suunnitelleet ystäväni Ennan kanssa, että kävisimme kesän aikana Prinssi Edwardin saarella. Tämä pitkä viikonloppu soveltui siihen mainiosti. Saari on huomattavasti erilainen verrattuna New Brunswickiin. Maaperä on punaista, johtuen raudan suuresta määrästä. Rautainen maaperä on hyvä perunoille, ja perunapeltoja olikin saarella silmänkantamattomiin. Saarella kävimme tutustumassa hiekkarantoihin, saaren vanhimpaan puuhun ja Japanilaisten suosimaan Anna ystävämme-kirjaan perustuvaan museoon. Viikonlopun kohokohta oli kuitenkin mielestäni todella hieno ilotulitus.
Happy Canada Day!
Ensimmäinen Slushie
Saaren vanhin puu
Idyylistä saaristomaisemaa
Ei niin paikallista, mutta herkullista
Viime viikonloppuna osallistuin grillijuhliin, jotka olivat samalla uuden kanadalaisen ystäväni syntymäpäivät. Kävin ostamassa kananrintoja ja naudan pihvin paikalliselta maanviljelijöiden markkinoilta ja ne olivat todella hyviä.
Tämän viikon tulemme työskentelemään Fredericktonissa tekemällä pohjustavia työtehtäviä ensi kuukautta varten. Ensi viikonloppuna suuntaan telttailemaan johonkin päin provinssia. Paikka on minullekin vielä arvoitus, mutta siitä lisää ensi viikolla.