Blogi - Metsäopiskelijat

TAMPIO – Tampereen ammattikorkeakoulun metsäopiskelijat ry:n seminaari 13.10.2016

TAMPIO järjesti jäsenilleen työelämäseminaarin torstaina 13.10. Tampereen ammattikorkeakoululla. Ideana tilaisuudessa oli tuoda ajankohtaista tietoa työelämästä opiskelijoiden tietoon ja päinvastoin. Samalla TAMPIO aloitti mentorointitoiminnan opiskelijoiden ja työelämän edustajien välillä.

Puhujina tilaisuudessa olivat Metsäteollisuus ry; Paavo Lyytikäinen, koordinaattori: oppilaitos-yrityssuhteet, MHY Pohjois-Pirkka; Jaakko Toijala, metsäasiantuntija, Pirkanmaan Yrittäjät ry; Pasi Mäkinen, toimitusjohtaja, Metsä Group; Mikko Ristimäki, logistiikka-asiantuntija, sekä Fingrid Oyj; Joonas Vaaramaa, metsäasiantuntija. Puhujat edustivat eri organisaatioita, mutta yhteisenä teemana toimivat ajankohtaisuus ja työelämän uudistuvat vaatimukset. Seminaariin osallistui opiskelijoiden lisäksi TAMKin metsätalouden koulutuksen edustaja sekä puhujien lisäksi muita työelämän edustajia.

Keskustelussa esille nousevat pääteemat olivat osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen sekä työelämän uudistuvat vaatimukset ja osaamisen ajankohtaisuus. Osaamista täytyy näiden perusteella kehittää myös metsällisen osaamisen lisäksi ja perusteet esimerkiksi taloudesta tai markkinoinnista voivat auttaa työelämässä suuresti. Keskustelussa esille nousivat myös nuorten yrittäjyysinnostuksen nousu sekä työtehtävien vaihtelun tärkeys. Seminaari oli ensimmäinen laatuaan ja se sai hyvän vastaanoton. TAMPIO tulee järjestämään vastaavanlaisia tilaisuuksia jatkossakin.

Tiia Mauri

Varapuheenjohtaja, tuutorivastaava

TAMPIO – Tampereen ammattikorkeakoulun metsäopiskelijat ry.

Elokuu on taputeltu ja pikkuhiljaa alkavat metsätalousinsinööriopiskelijat ympäri Suomen kömpiä korpikuusten kantojen alta takaisin opinahjoihinsa. Osa opiskelijoista on jo elokuussa saanut karisteltua enimmät kuusen neulaset yltään koulunsa käytäville. Samalla, kun vanhat opiskelijat palaavat tuttuihin ympyröihinsä, saapuvat myös aloittelevat metsäläiset korkeakouluihin. Jotkut heistä ovat tämän lisäksi juuri muuttaneet täysin vieraaseen kaupunkiin.
Kun vanhat jermut istuvat luentojen välissä kahviossa tai ryystävät sumppia kannonnokassa kesäisiä kommelluksiaan kerraten, olisi heidän hyvä muistaa myös niitä, jotka ovat juuri kömpineet opintoputkensa alkupäästä sisälle. Meillä vanhemmilla vuosikursseilla on suuri merkitys siinä kuinka mielekkääksi uudet tulokkaat kokevat valitsemansa alan ja koulutuksensa. Etenkin vertaistuutoreille on annettu, ehkä heidän huomaamattaankin, paljon vastuuta toisilleen ennestään tuntemattomien ihmisten kotiutumisesta uuteen ympäristöön. On tärkeää näyttää heti aluksi, että kaikki ovat tervetulleita, eikä ennakkoasenteita suuntaan tai toiseen ole.
TAMKissa uusien opiskelijoiden ensimmäinen viikko kampuksella on pakattu täyteen informaatiota, tutustumista ja vapaamuotoista iltaohjelmaa. Kaikille pyritään antamaan hyvät eväät opintojen aloittamiseksi ja tekemistä vapaa-ajalle, jotta uuden ja ehkä vielä kalustamattomankin asunnon seinät eivät kaatuisi päälle. Saunailloissa riisutaan viimeinenkin vieraskoreus ja tutustutaan monesti ensimmäisiä kertoja muiden vuosikurssien opiskelijoihin. Syyskuun lopulla järjestettävät Kesäkisat tarjoavat mahdollisuuden tavata Evolla muidenkin oppilaitosten metsäalan opiskelijoita. Kisojen myötä päästään mukaan metsäalan opiskelun perinteisiin ja opiskelijakulttuuriin.
On hyvä, että ensimmäisen vuoden opiskelijoille tarjotaan kaikenlaista järjestettyä ohjelmaa. Kaikista eniten oppilaitokseen ja alaan kotiutumiseen vaikuttavat kuitenkin illanviettojen välissä tapahtuvat asiat: ovatko opettajat ja vanhemmat opiskelijat helposti lähestyttäviä, saanko juttuseuraa ruokalassa, pääsenkö mukaan urheiluvuoroille? Pyytäisinkin, että kaikissa kouluissa otettaisiin uudet opiskelijat aidosti avosylin vastaan. Näin saamme vahvistettua alamme hyvää ilmapiiriä ja jatkettua sitä aina uusille ja uusille metsäisen polkunsa aloittaville.

Joonas Laaksonlaita
TAMK
pääsihteeri, MEOL

Metsäopiskelija, ahdistaako tulevaisuus? Pelottaako valmistumisen jälkeinen aika? Tuntuuko että olet haaskannut vuosia hukkaan elämäsi parhaasta ajasta, opiskellen alaa joka ei lopulta voi tarjota elantoa? Pois ahdistus ja epätoivo! Tulevaisuus vaikuttaa valoisammalta kuin olet ehkä kuvitellut.

Helmikuun alussa MTV uutisoi Arene ry:n RAKE-selvityksen tuloksista. Selvityksen koulutustarveanalyysistä selvisi muun muassa se että sosiaali- ja terveysalan merkittävät koulutuspaikkalisäykset ovat saattaneet olla virhe, sillä vuosittain valmistuu enemmän sote-alan ammattilaista kuin mitä työmarkkinat vetäisivät. Meitä kiinnostavampi asianhaara on kuitenkin se että luonnonvara-alalla tilanne on täysin päälaellaan.

MTV nimesikin sosiaali- ja terveysalan hälyttävän tilanteen raflaavasti ”sote-pommiksi”. Mielestäni voisimme yhtälailla puhua luonnonvara-alan ”luva-anemiasta”. Sen enempää kuin sote-pommi räjäyttäisi yhteiskuntaan tuhansia työttömiä, ei luva-anemiakaan poista alan työttömyyttä yhdessä rysäyksessä. Siinä missä sote-alalla puhutaan 1000 valmistuneen ylitarjonnasta, kyse on luva-alalla maltillisesta, noin 150 valmistuneen alijäämästä.

MTV:n haastattelussa selvitystä tehneen työryhmän puheenjohtaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulun rehtori Jussi Halttunen toteaa että alijäämää aiheuttaa muun muassa eläköitymisvauhti ja nostaa esiin erityisesti agrologit ja metsätalousinsinöörit.

Arene ja RAKE?

Mikä siis on tämä Arene ry ja RAKE, josta tämä analyysi on lähtöisin? Puoliviihteellistä journalismia tuottavan mediatalon uutisia lukiessa on joskus paikallaan perehtyä lähteisiin. Sitä suosittelen ihan jokaiselle näinä disinformaation kylvämisen huippuaikoina. Arene ry eli Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, on paikka jossa istuu sinunkin rehtorisi yhdessä muiden koulujen rehtorien kanssa, miettien koulutuksesi tulevaisuutta sekä vetäen suuria suuntaviivoja koulujemme toiminnan kehittämiseksi.

RAKE, tarkoittaen rakenteellista kehittämistä, on rehtorineuvoston projekti, jolla on pyrkimys kehittää korkeakoululaitostamme. Kyse on työstä jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa kouluille itselleen sekä poliittisille johtajille. Rehtorit ovat asettaneet kovan vision projektilleen, ei enempää eikä vähempää kuin maailman parhaan korkeakoululaitoksen luomisen. Tämän saavuttamiseksi korkeakoulut toivovat ennakoitavissa olevia toiminnallisia ja taloudellisia puitteita.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laaksonen on ehättänyt kommentoimaan projektin raporttia sanoen sitä rohkeaksi ja tulevaisuuteen katsovaksi. Jää nähtäväksi kuullaanko koulujen toiveita ennakoivista puitteista, sillä sopimusneuvottelut korkeakoulujen ja ministeriön välillä alkavat lokakuussa. Keskusjärjestömme puheenjohtaja, STTK:n Antti Palola on myös todennut asiaan liittyen, että vision saavuttamiseksi tarvitaan yli hallituskauden ulottuva koulutuspoliittinen ratkaisu.

Onko tämä ollut nyt aivan holtitonta

Kymmenisen vuotta sitten oltiin sitä mieltä että metsätalousinsinöörejä ja metsänhoitajia koulutetaan aivan liikaa. Vuonna 2007 MEOL luovutti opetusministeri Sari Sarkomaalle kannanoton jossa vaadittiin aloituspaikkojen vähentämistä. Tilanne tuolloin todella oli, että metsäammattilaisia valmistui työttömiksi, sillä metsäteollisuus eli tuolloin rankkoja rakennemuutoksen aikoja, eikä tietoa tulevista jätti-investoinneista ollut olemassa. Tämän prosessin seurauksena metsätalouden opetus lakkautettiin Kymenlaakson ja Seinäjoen ammattikorkeakouluissa

Koulutustarpeen arviointi on aina haastavaa, koska eri alojen työllisyystilanne vaihtelee suuresti suhdannevaihteluiden mukaan. Nykytrendin mukaan aloituspaikkoja pitäisi taas lisätä. Arenen RAKE-raportissa koulutustarvetta tulisi nykytilanteessa lisätä reilulla 30 paikalla. Tämä seilaaminen on myrkkyä kun pitäisi järjestää pitkäjänteisesti eri koulutusalojen opetusta. Koulutus on aina helppo lopettaa mutta samalla menetetään vuosien saatossa kertynyt tietotaito alan opetuksesta. Uudelleen, tyhjän päälle perustettavalla tutkinto-ohjelmalla saattaa mennä vuosia päästä samaan rutiiniin. Poukkoilu ei palvele opiskelijaa, eikä korkeakoulua, saatikka sitten alaa jolle opiskelijoita koulutetaan. Mutta ken kristallipallon omistaa, heittäköön ensimmäisen kiven. Toisaalta nykytilanteen pitäisi olla edullinen vastavalmistuneelle metsäammattilaiselle, vai onko sittenkään?

No, missä ne paljon mainostetut työpaikat sitten ovat kun ei näy?

Voi olla että lukujen valossa näyttäisi siltä että paperit saatuaan voisi levollisin mielin hypätä oravanpyörään, luottaen siihen että työelämä suorastaan repii vastavalmistuneen rattaisiinsa. Vaikka näyttää siltä että työpaikkoja ei kokonaisuutena vähennetä ja vanhoja työntekijöitä ampaisee eläkeputkeen enemmän kuin vastavalmistuneita kouluista pihalle putkahtelee, niin usein käy niin ettei tämä erotus ainakaan työkkärin tarjonnassa näy. Syynä tähän saattaa olla yleinen nipistämisen ilmapiiri, tekemättömät työt sysätään jäävän työväen harteille. Tosiasia on myös se että rekrytointiprosessi on yrityksille aina kustannuserä, sekä se että palkattu uusi henkilö on aina tietoinen riski.

Usein käy niin että jätetään vapautuva paikka rekrytoimatta ja jäädään passiivisesti odottamaan. Hyvä tyyppi napataan jos sellainen sattuu kohdalle. Kyseessä ovat juurikin paljon kuiskutuksia herättävät piilotyöpaikat. Tällöin eliminoituvat rekrytointikustannukset ja riski toistaitoisen työntekijän palkkaamisesta vähenevät. Voi sanoa että vapaaksi jäävistä työpaikoista vain osa ilmoitetaan virallisesti ja loput paikoista jätetään passiivisesti ”loukuttamaan” ohi kulkevaa sopivaa, hyvää tyyppiä.

Hyviä tyyppejä? Tuskin! (Kuva Jussi: Järvinen)         

No nyt! (Kuva: Meol ry)

Piilotyöpaikkojen löytämisessä omaa aktiivisuutta ei voi ikinä liiaksi korostaa. Työharjoittelu on erityisen loistava apuväline niiden löytämiseen. Työnantajilla on matala kynnys palkata nuoria, vielä valmistumatta olevia, tulevia ammattilaisia, scoutaten näin tarkoitusperiinsä sopivia yksilöitä. Vaikka saamasi työharjoittelupaikka on mielestäsi täyttä kuraa ja ei mielestäsi edistä ammatillista urapolkuasi tipan vertaa, suhtaudu siihen silti vakavasti. Jokaiseen työharjoittelupaikkaan kannattaa suhtautua kuin koeaikaan. Ei ole lainkaan tavatonta että työharjoittelujakson lopun häämöttäessä esimies pyytää käymään toimistossaan ja tekee suoria ehdotuksia. Ja vaikka sillä kertaa ei nappaisi, on sinulla silti etu puolellasi jos kyseinen firma tulevaisuudessa hakee työntekijää, olet entuudestaan tuttu ja ”koeajan” suorittanut. Tämän vuoksi suosittelenkin, mahdollisuuksien mukaan, harjoittelun suorittamista eri yrityksissä ja hieman eri toimialoilla, silloin jalkasi on jo monen oven välissä.

Terveisin (ex-)pääsihteerinne,

Jussi Järvinen

PS: Opiskelijoille tiedoksi, kesätöiden haku on nyt kuumimmillaan. Jalkautukaa rohkeasti yrityksiin! Mitä voitte menettää? Ja vaikka ei tärppäisi, voitte silti saada ilmaiset kahvit ja kultaakin kalliimpia neuvoja. Onnea työnhakuun myös valmistuneille!

Huh huh, viimein on joululoma. On tätä jo odotettukin, ainakin täällä Mikkelissä. Opiskelen siis Mikkelin ammattikorkeakoulussa toista vuotta metsätalousinsinööriksi. Meitä on reilu 200 metsäinssiopiskelijaa, sisältäen sekä päivä- että monimuoto-opiskelijoita. Lisäksi ylemmässä AMK:ssa opiskelee noin 50 opiskelijaa.

Kakkosvuoden opintoihin Mikkelissä kuuluu näin ”sisäruokintakaudella” muun muassa yritystoimintaa ja projektiosaamista. Yritystoiminta jakoi meidän opiskelijoiden mielipiteitä runsaasti; toiset olivat todella innostuneita kurssilla perustettavasta omasta yrityksestä ja toiset taas etsivät asian pointtia. Varmaa kuitenkin on se että jokaiselle tuli selväksi miten paljon työtä oman yrityksen perustaminen ja pyörittäminen vaativat. Metsäalalla yrittäjyys kuitenkin on kasvava trendi. Jos nyt ei omaa yritystä aio perustaa niin monet todennäköisesti tulevat kuitenkin työskentelemään yrityksissä ja on hyvä tietää miten yritys toimii.

Ei koko loppuvuosi pelkkää opiskelua kuitenkaan ole ollut. Syysloman jälkeen on ollut monia opiskelijatapahtumia, jotka ovat piristäneet koulunkäyntiä.  Meidän opiskelijajärjestö Nila – Mikkelin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinööriopiskelijat ry järjesti marraskuussa perinteisen Hautosen ympärijuoksun (rastirata järven ympärillä pimeässä otsalamppujen kanssa) ja tietenkin joulukuussa pidettiin pikkujoulut. Meillä pikkujoulut ovat juhlava tilaisuus, johon on pukukoodina musta puku ja myös laitoksemme opettajat osallistuvat niihin koulutusjohtajaa myöten. Tänä vuonna ruokailun ja perinteisten ohjelmien lisäksi Nila ry myönsi opettajille sertifikaatin laadukkaasta opetuksesta. Me opiskelijat olemme kokeneet että opettajat välittävät ja arvostavat meitä ja meidän mielipiteemme kuullaan meitä koskevissa asioissa. Opettajat olivat todella liikuttuneita saamastaan kiitoksesta. Taas tuli todettua että valittaminen on helppoa ja sitä tulee tehtyä useinkin mutta kiittäminen on paljon vaikeampaa.

Liikuttuneita ja ylpeitä opettajia uunituoreen sertifikaatti kanssa.

Opiskelijatoiminta olisi paljon vaisumpaa ilman yhdistyksiä, minkä takia on tärkeää että koulujen yhdistystoiminta on aktiivia. Mikkelissä valittiin joulukuun alussa Nilan syyskokouksessa uusi hallitus vuodelle 2016. Meillä syyskokous pidetään aina jonkin ykkösvuosikurssin tunnilla, jolloin saamme puolipakolla heidät osallistumaan kokoukseen ja saamme sääntömääräisen hallituksen ulkopuolisen jäsenen kokoukseen. Tällä tavalla ykkösillä on myös matalampi kynnys tulla mukaan hallitustoimintaan kun ei tarvitse etsiytyä kokoukseen vaan pelkkä suun avaaminen riittää. Ja tapa on myös toiminut: saimme aikaan täyden hallituksen: 10 jäsentä +pj ja vpj. Jee!!! On pitkä aika kun on ollut näin suuri porukka. Toinen hyvä puoli on että jokaiselta vuosikurssilta on porukkaa, joten edustamme hyvin koko opiskelija joukkoa. Järjestäytyminen tapahtuu tammikuussa ja homma lähtee siitä sitten taas pyörimään.

Oman koulun opiskelijajärjestön lisäksi MEOL:n hallitustoiminta on mielenkiintoista ja todella palkitsevaa. MEOL:n hallitus on hyvä paikka opetella kokouskäytäntöjä ja verkostoitua alalla. Hallitukseen haku on juuri käynnissä ja uusi innokkaita aktiiveja kaivataan aina mukaan. Jos yhtään kiinnostaa, lähde sinäkin mukaan! 🙂

Nyt minun juttuni alkavat loppua ja loma odottaa. Minä ainakin aion ottaa rennosti ja levätä koulun ja tenttien uuvuttamana, syödä hyvin ja paljon ja pitää hauskaa perheen ja ystävien parissa.

 Hyvää joulua ja railakasta uutta vuotta teille kaikille!

Ps. Vielä viimeinen muistutus: jos ei ole vielä ensi kesän harjoittelu paikkaa hakenut niin alkaa olla korkea aika ettei vaan jää ilman töitä.

Aurinko paistaa ja vettä sataa, kesä on siis lähellä! Ensimmäinen opiskeluvuoteni Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK) on lähtenyt lennokkaasti käyntiin. Vuosi sitten pänttäsin metsätalouden pääsykoetta varten päästäni pois livahtaneita matematiikan kaavoja. Lähes kuusi vuotta kului valkolakin saamisesta ennen kuin pääsin opiskelemaan alaa, jolla haluan työskennellä isona. Sisäinen lapseni riemastui ensimmäisestä koulupäivästä. Olin uskaltanut tehdä alan vaihdon, vaikka olin sitä aiemmin empinyt. ”Vanhatkin opinnot on jo puolessa välissä, ei enää kannata vaihtaa koulua.” Tällaisia ajatuksia oli pyörinyt pitkään päässäni. Sitten tajusin, että enhän minä vielä mikään vanha ole, kyllä tässä ehtii vielä säätää suuntaan, jos toiseen. Ja kyllä kannatti! Ehkä sen verran on jo ikää, että uskaltaa olla oma itsensä, se helpottaa kummasti. Saappaat jalassa metsältä tuoksuen kelpaa astella pitkin TAMKin käytäviä. Parasta on, kun tutut muilta aloilta huutelevat perään, ja itse voi vain hymyillä tyytyväisenä takaisin.

Kyllähän se alku silti aina mietityttää, myönnetään. Eihän sitä etukäteen tiedä, mitä tarkalleen lähti opiskelemaan ja millaiseen porukkaan. Omalla painollaanhan se syksy meni ja yhtäkkiä tunsikin jo metsäläisiä vähän joka vuosikurssilta. Ensimmäisessä saunaillassa pedattiin jo leikkisästi liikuntavastaavan paikkaa, eikä mennyt kauaa, kun jo kannustettiin hakemaan MEOLiin. Sitten tuli jostakin puheeksi, että seuraavalle vuosikurssille tarvittaisiin vielä yksi tuutori-oppilas. Ja näin sitä on päädytty opiskelijatoimintaan täysillä mukaan, melkein kuin huomaamatta.

Nyt olen mennyt aivan metsään ja siellä aion pysyäkin. Omista unelmistaan ja haaveista voi pitää kiinni, vaikka ne hetkeksi lykkääntyisivätkin. Itseään ei kannata lokeroida tai lukita tietynlaiseen muottiin, aina on mahdollisuus muuttua. Kyllähän sitä usein kysytään, että: ”Miksi sinä tuollaisen vaihdoksen teit?” ja ”Kannattaako nyt enää aloitta uusia opintoja?”. Voin täydestä sydämestäni sanoa: ”Kyllä kannatti!”

Ensimmäinen vuosi ja uudet haalarit, jes!

Kirjoittaja on MEOLin pääsihteeri ja kevään rinnassaan tunteva metsäläinen.

Lämpimät tervehdykset kopista, joka on VR:n käsitys työskentelyhytistä! Kuvassa vastaava hytti menomatkalta. Ilmapiiri on erittäin inspiroiva mehukkaan blogitekstin kirjoittamiseen. Olen kotimatkalla Sotkamoon Helsingistä, jossa pidimme MEOLin hallituksen ja vierailevien tähtien eli agrologien opiskelijaedustajien kanssa koulutusviikonlopun sisältäen mm. vierailut ympäristöministeriöön ja eduskuntaan. Luonnollisesti myös pidimme kolmetuntisen kokouksen, jossa mietimme mm. Käpyristeilyä, tulevia Rovaniemen talvikisoja sekä vakavimpina aiheina esimerkkinä koulutuksen laatu eri oppilaitoksissa. Elikkäs tässä tekstissä ajattelin kertoa tästä koulutuksesta ja lisäksi muutaman sanan oman opiskeluni nyt jo menneestä ajankohtaisesta aiheesta eli opinnäytetyöstä. Ja ehkä myös muutama sana Joensuun Karelia-ammattikorkeakoulusta, jossa opintojani olen suorittamassa.

MEOLin hallituksessa oleminen on ollut antoisaa aikaa ja tässä on saanut samalla arvokasta verkostoitumista. Tästä hyvä esimerkki oli äskeinen tapahtuma. Vierailimme ympäristöministeriössä, jossa meidät otti vastaan kansliapäällikkö Hannele Pokka, luontoympäristöosastolta ylijohtaja Timo Tanninen sekä neuvotteleva virkamies Maarit Loiskekoski luontoympäristöosaston biotalouden osastolta. Eduskunnassa taas tapasimme kansanedustajat Antti Rantakankaan ja Timo Korhosen. Molemmat ovat koulutukseltaan agrologia ja ovat (yllätysyllätys) keskustan edustajia. Meillähän on nyt vain yksi kansanedustaja koulutukseltaan metsätalousinsinööri (Hannu Hoskonen), mikä on nurinkurista koska metsäala on Suomessa merkittävä ala, ja biotalous kuuluu kärkihankkeisiin. Virallisemmasta osuudesta lisää uutisissa ja seuraavassa Konkelossa. Lyhykäisyydessään viesti molemmista vierailupaikoista oli seuraava: ”OLEMME TULEVAISUUDEN ALALLA”.

Metsäalan ja agrogien opiskelijaedustajien yhteiskuva pikkuparlamentin aulassa. Onko joukossa tulevia päättäjiä?

No, virallisten asioiden vastapainoksi saimme myös heittää kauluspaidan ja puvuntakin henkariin ja lähteä seinäkiipeilemään. MEOLin koulutusreissuilla on ollut tapana järjestää 1) edustusvierailuita 2) vapaa-ajan ohjelmaa 3) hyvä illallinen (ja lounas) sekä 4) kokous. En tiedä kumpi oli raskaampaa: puskea vastaisessa myrskytuulessa ja tihkusateessa liikuntahallille noin parin kilometrin matka vai itse kiipeily ylös pystysuoraa seinämää… kiipeily oli ainakin huomattavasti mukavampaa. Noh, mettäläiset eivät ole sokerista. Todella hauskaa oli ja hienoa oli myös tutustua agrologiopiskelijoihin. Kiipeilystä on tulossa myöhemmin videomateriaalia youtube-kanavallemme. Olemme kuitenkin metsäinssit ja agrologit molemmat luonnonvara-alalla. Jos ette ole vielä tutustuneet uuteen luonnonvara-alan asiantuntiajärjestöön eli LUVAan, niin lisää voit lukea mm. TÄÄLTÄ ja lopussa on myös aiheesta upotettu videonpätkä.

Nyt on kyllä todella informatiivinen kuva. Katotaan jos saisimme parempia kuvia joskus jonnekin. Ja epämääräisyys senkuin jatkuu…

Ihan muutama virke vielä MEOLin hallituksen kokouksesta. MEOL ei välttämättä näy näkyvästi opiskelijan arjessa, mutta me kuitenkin vaikutamme. Nykyinen hallitus on ottanut tosissaan työn alle MEOLin näkyvyyden parantamisen ja konkreettisen vaikuttamisen mm. koulutuksen laatuun. Koulutuksen laatu on ollut monessakin koulussa huolenaiheena ja meidän tehtävänä on toimia opiskelijoidemme edunvalvojana tässäkin asiassa. Järjestämme Käpyristeilyjä, olemme mukana metsäkisojen järjestämisessä ynnä muun hauskan, mutta teemme oikeasti vakavaakin asiaa. Me olemme mukana liiton toiminnassa, koulutuspolitiikassa, keskusjärjestö STTK:ssa ja monessa muussa. Meillä on kontakteja ja me voimme vaikuttaa. Meihin voidaan myös ottaa yhteyttä ainejärjestöjen tai yksittäisen opiskelijan taholta liittyen koulutukseen tai muihin asioihin. Me olemme Teitä varten.

Opiskelen Joensuussa Karelia-ammattikorkeakoulussa nyt neljättä vuotta ja valmistuminen häämöttää lähitulevaisuudessa. Sain juuri suoritettua opinnäytetyöprojektin, joka alkoi toukokuun alussa aiheen saamisesta ja kesti marraskuun puoliväliin arvioinnin saamiseen ja työn julkaisuun. Opinnäytetyö tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa kaikille valmistuvaksi aikovalle. Opinnäytetyöprosessi voi tuntua laajuutensa vuoksi aluksi ylipääsemättömältä projektilta, mutta aiheen saamisen ja visioinnin jälkeen se monesti alkaa rullaamaan omalla painollaan. Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Itsellä kävi hyvä tuuri, sillä sain aiheen aikalailla tarjottimella ja minun piti se vain napata itselleni. Toimeksiantajalla oli jo selkeä visio siitä mitä tutkitaan ja miten. Eihän se ollu sitte ku vaan tehä, niin kuin meilläpäin sanotaan. Toki se vaatii paljon työtä ja paneutumista etenkin, jos haluaa hyvän arvioinnin. Minua kannusti hyvän työn tekemiseen aiheen kiinnostavuus ja rahallinen palkkio, joka määräytyi osaksi arvosanan mukaan. No, viitonenhan siitä sitten napsahti. Motivaatio (ulkoinen tai sisäinen tai mikä paraasta, niin molemmat) ja hyvät suunnitelmat pohjalle, niin siitä se lähtee.  Aktiivisuutta vain aiheen etsimiseen ja tsemppiä kaikille ketkä olette opparia tekemässä tai tulette tekemään.

Joensuussa on ollut oikein kiva opiskella. Sinne oli helppo mennä, kun on kyseessä onpi armas kotiseutuni (nykyään asun Sotkamossa). Opetus on ollut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hyvää. Voin suositella Joensuuta opiskelupaikkana ja mitä olen työelämäpiireistä kuullut, niin Kareliasta valmistuneita metsätalousinsinöörejä arvostetaan. Kohta on pikkujoulut tulossa, joihin en kyllä itse pääse, mutta tässä syksyn aikana järjestimme opiskelijayhdistyksemme Jimpon kanssa menestyksekkään saunaillan, jonne kutsuimme myös työelämän edustajia ja vanhoja jimpolaisia. Palaute oli erittäin hyvää ja työelämäpiirin ihmiset ilmoittivat halukkuutensa osallistua jatkossakin vastaaviin tapahtumiin. Kannattaa kokeilla muuallakin, metsätoimihenkilöt mukaan opiskelijatapahtumiin! Muuta hauskaa on ollut mm. Juuassa sijaitsevan METOn omistaman Hirvolanjoen tilan kodan avajaiset (avajaisjärjestäjä Meto Pohjois-Karjala) , joka on metolaisten käytössä ja siellä on lupia vastaan käytössä metsästysmaat ja kalastukseen oivasti soveltuva koski. Aiheesta lisää mm. TÄÄLLÄ.

Hirvolanjoen tilan koski. Nousee kuulemma ihan arvokalaakin. 

Nyt olen näköjään Kouvolan stoppipaikalla ja eiköhän tämä ole oiva hetki lopettaa tekstin suoltaminen. Täältä (työskentely)hytistä loppuu myös ilma. Oikein hyvää joulun odotusta omasta, MEOLin, Jimpon sekä METO Pohjois-Karjala ry:n puolesta. Loppuun vielä jos jaksatte, niin alla LUVAn video päätähtenä upea Riikka Hurskainen ja Käpyristeilyn uusi hollywood-tyylinen logo. Ilmoittautukaa ilmoittautukaa ilmoittautukaa 😉

Tiistai 15.9.2015 klo 20:56 – Iida Kauhanen