Evon kampus on hyvin metsästyshenkinen paikka, jossa kaikki hyväksyvät metsästyksen. En tiedä johtuuko se perinteistä vai hakeutuuko Evolle juuri nämä tämän kaltaiset henkilöt, jotka nauttivat luonnon antimista suuremmissa määrin. Evon alue antaa juuri heille mahdollisuuden metsästää/kalastaa pientä summaa vastaan. Itse kuulun heihin. Olen harrastanut metsästystä vasta 7 vuotta, mutta nähnyt kaikenlaista. Evolle tullessani en tiennyt tätä mahdollisuutta, kunnes Evon metsäpoikien metsästys vastaava rekrysi meitä mukaan.

@Evolta 2017

En ole kummoisesti saanut pienriistaa Evon alueelta, mutta täällä olen päässyt paikallisen metsästysseuran mukana hirvenmetsästyksen makuun toden teolla. En ole ollut kuin kaksi vuotta hirvenmetsästyksen parissa ja molempina vuosina olen päässyt ampumaan hirven Evolla. Kaikki tämä ei tosiaan tule ilmaiseksi. Evon opiskelijat, jotka ovat seurassa mukana joutuvat maksamaan osuusmaksuja hirvenmetsästyksestä ja auttamaan seuraa kökissä. Paikallinen hirviporukka on ottanut meidät hyvin mukaan jahteihin ja kökkiin mukaan. Alku syksystä, kun saavumme kampukselle työharjoittelusta, niin silloin yleensä olemme tehneet kökkiä, joissa raivaamme passipaikkojen ampuma sektorit auki ja tarkistamme passitornien kunnon. Kun kaikki on huollettu metsästys kautta varten, niin saamme keskittyä koulun käyntiin ja ampumaradalla reenailuun (ampumarata sijaitsee 500m päässä kampuksesta). Aina silloin tällöin miettinyt, että sitähän taitaa käyttää enemmän aikaa harrastukseen kuin koulun käyntiin.

Jahtikausi starttasi tänä vuonna lokakuun viimeisenä viikonloppuna, monta muuta seuraa paljon myöhemmin. Olin kerennyt jo tätä enemmin olla koti puolessa pari viikonloppua jahdissa tuloksetta. Evolla starttiin vanhasta tutusta paikasta kuten edellisenä vuotena, jossa vanhempi kaarti oli innoissaan, että olivat päässeet viettämään rauhallista päivää metsään, pois kodin kiireiltä (oikeasti he lähtevät naisväkeä lähtenyt karkuun). Aamulla käydään luvat läpi, annetaan turvallisuus ohjeet, minkälaisia hirviä ammutaan ja kuinka paljon. Sen jälkeen alkaa jahti. Jahdissa käytämme perinteikkäästi hirvikoiria, joita löytyy parilta seuran jäseneltä. Itse olen ollut jahdissa mukana 9 päivänä ja melkein joka päivä olemme onnistuneet saamaan hirven. Harvinaista herkkua viime vuoteen verrattuna. Itselläkin pari kertaa käynyt tuuri. Tämän kauden toinen hirvi jää varmasti pitkään mieleen, kun pääsimme kaverin kanssa ampumaan kaksi hirveä vierekkäistä passeista. Tämä oli kaverin ensimmäinen hirvi. Itsekin koin tämän saman edellisenä syksynä Evolla. Vaikka se on mukavaa saada hirviä kaadetuksi, niin se ei ole tärkein asia hirven mehtuulla, vaan se osaltaan myös yhdistää Evon opiskelijoita ja metsästysseuran ihmisiä. Nyt alkaa kausi olemaan lopuillaan ja alkaa pikkuhiljaa olemaan aika vaihtaa metsästyksen kohdetta. Jahtikauden päätämme perinteikkäillä peijaisilla, jonne metsästysseuran väki perheineen saapuvat syömään hirvisoppaa ja nauttimaan mukavan illan porukan kesken. Pitäähän sitä vähän juhlia, kun joutuu vajaan vuoden odottamaan, että pääsee hirveä metsästämään seuraavan kerran. Opiskelijat ovat pitäneet vähän väliä omia peijaisiaan, kun joku opiskelijoista on onnistunut kaatamaan hirven. Näissä peijaisissa harvemmin on ruoka tarjoilut, monesti tarjolla on hyvinkin neste pitoinen ravinto.

Tässä tämä tältä erää, Evo kiittää ja kuittaa.

@Kuva 2016 Evolta.