Miten järjestää kesäkisat? Kysyn itseltäni, kun kuulin, että kesäkisat 2017 ovat Joensuussa. Suunnittelut aloitettiin jo syksyllä 2016, samana syksynä, kun aloitin opiskelun. Myöhemmin kuulin, että aloitimme suunnittelun jo pari viikkoa aikaisemmin, mitä Mikkelissä järjestettäviin talvikisoihin 2016. Olin itse osallistunut jo yksiin kisoihin, joten tiesin suurin piirtein, millaiset kisat tulisivat olemaan. Vanhempi oppilas nimeltä Jyrki Piiroinen otti johtovastuun kisojen järjestämisestä. Vielä syksyllä oli innokkaita henkilöitä osallistumaan suunnitteluun ja valmisteluihin, kevään mittaan oikea ”työporukka” muovautui hiljattain. Lopulta työtehtävät menivät pakko delegoinniksi. 

Suunnittelu alkoi päivämäärän valinnalla, milloin kisat järjestettäisi. Jyrkillä oli tästä idea valmiina, sillä 1.-3.9.2017 järjestettäisiin Joensuussa Silva – Metsänäyttely. Tämä päivämäärä oli fiksuin kaikkien mielestä, vaikkakin tämä myös toi omat haasteensa. Uusien oppilaiden koulujen aloituspäivämäärät olisi saatava selville, mutta myös kisat järjestettäisiin noin 2 viikkoa aloituksen jälkeen. Järjestäjinä toivoimme tietysti mahdollisimman monta uutta opiskelijaa osallistumaan. Kyse on vain siitä, miten se mainostetaan.

Myös helppoja työtehtäviä ennakkoon oli saunavuorojen järjestelyt, kuskien nimitys, päivystäjälista, kisojen teema, sponsorit sekä ruokailu. Suurin työtehtävä, se miksi tapahtumassa on nimi kisat eli metsätaitokilpailu. Metsätaitoilun järjestäminen oli itselle alussa suurin kysymysmerkki. Talven mittaan selvisi sopiva taitoilu-paikka ja reitti, ottaen kuitenkin huomioon kisoihin olevan vielä noin yhdeksän kuukautta. Asialle ei vielä voinut tehdä lähes mitään, ainoastaan suunnitella rastien paikat. Tavoitteena oli, että ennen kesäkuuta valmistelut ovat kokoamista vaille valmiina.

Tämä ei tietenkään onnistunut täysin suunnitellusti. Tiedän, että Jyrki hoiti monet asiat itsenäisesti, joten en pysty kertomaan suunnittelu- ja valmisteluprosessista kokonaisuudessaan. Monesta paikkaa piti kyllä kysyä lupia kisojen järjestämiseen. Kävimme mm, Joensuun kaupungilla kysymässä voimmeko käyttää virkistysaluetta kisojen järjestämiseen, sekä mitä asioita meiltä edellytetään, mikäli saamme luvan.

Jyrki oli käynyt kysymässä Karelia Ammattikorkeakoulun Wärtsilän kampuksen koulutuspäälliköltä voiko tiloja ja autoja saada lainaan kyseisenä ajankohtana ja myös mitä meiltä edellytetään, jos lupa saadaan. Myös virkavallalle piti tehdä ilmoitus tapahtumasta, sillä olihan osallistujia noin 150. Kaikkien tahojen näytettyä vihreää, oli myös syytä käydä tekemässä sopimus vartiointi firman kanssa. Tapahtumalupa edellytti pelastussuunnitelman, joka vuorostaan edellyttää osallistujien turvallisuuden takaamisen turvallisuuskoulutuksen käyneen tahon puolesta.

Kesä saatiin lusittua ja piti palata takaisin Joensuuhun. Koulun aloituksen kiireissä piti vielä saada lyötyä viimeiset tehtävät lukkoon ja rakentaa itse metsätaitorata. Kisoissa jaettiin jokaiselle osallistujalle, tapahtumassa tarvittavat materiaalit nimellä varustetussa kirjekuoressa suoraan käteen. Näiden kirjekuorien valmistelu oli yks pisimmistä työtehtävistä valmistelujen loppuvaiheessa. Yhteensä kolmen miehen työpanokseksi tuli yli 40 tuntia, pelkästään kirjekuorten valmistelussa. Edelleen ongelmana oli työvoiman vähyys. Alueet käytiin ensimmäisellä kerralla rajaamassa 3 henkilön voimin, pari viikkoa ennen kisoja tehtävät käytiin mittaamassa, myöskin 3 henkilön voimin. Suunnistusradan rastit minä ja Jyrki kävimme asettamassa kahdestaan suunnittelijoiden kesän aikana suunnittelemalle reitille.

Tapahtuma-aamu koitti. Päivä alkoi kulkueella Silva messuille, johon osallistui noin 12 opiskelijaa. Kävelimme kaupungintalolta messualueelle, jossa saimme tutustua messualueeseen, eri metsäfirmojen ständeihin. Jatkoin messuilta koululle, sillä koulun aulan sekä luokkien raivaaminen tapahtumakelpoisiksi oli vielä tehtävänä ennen kuin vieraiden saapumista paikalle. Perjantai oli vielä muilla ammattikorkeakoulun opiskelijoilla koulua, joten työt viivästyivät hieman.

Kello lähestyi 16.00 kun yläkerran käytävältä kajahtaa ”Tulukkee hakemmaan pizzaa!!”, Jyrki oli tuonut Joensuulaisten pizzat. Siitä kävin yläkerrasta hakemassa ”Joensuun luokasta” murkinat ja teimme viimeiset valmistelut, sekä aloitin päivystämisen. Yhteensä viikonlopun aikana laskujeni mukaan istuin päivystämässä 16 tuntia.

Noin tunti päivystyksen jälkeen aloin ymmärtämään miksi päivystäjä oli ”pakollinen” työtehtävä kisoissa. Väkeä alkoi virrata sisään tasaista tahtia, ihmiset ihmettelivät ja kyselivät mistä löytää mitäkin. Jokaiselle sai erikseen kertoa missä on vessa, missä on omalle oppilaitokselle tarkoitettu majoituspaikka, pizzat ovat tulossa kohta ja niin edelleen. Vaikka kaikille koitimme jakaa kirjekuoret heti koululle tultaessa, silti parin henkilön kohdalla oli ongelmia löytää tarvittavia tarpeita viikonlopun viettoon. Monelle sai myös kertoa perjantai illan ohjelmasta. Päivystäjänä huomasin myös, että mitä enemmän ihmisiä kävi kysymässä ohjeita ja juttelemassa, sitä enemmän stressitasot kasvoivat.

Perjantai iltana oli muun muassa tukinheittoa, Mölkkyä, Eukonkantoa sekä kaikkein legendaarisin – Köydenveto. Köydenvedon kiertopalkinto meni takaisin Hämeen ammattikorkeakouluun Evolle. Myös aikaisempiin vuosiin verrattuna perjantai-illalle oli suunniteltu oppilaitosten välinen Kuplika-stage salanimellä piiloteltu neljän osa-alueen kattava kilpailu!

Seuraavana aamuna oli ohjelmana itse metsätaitorata. Herätys oli aikaisin aamulla, jotta rasteille voitaisiin viedä rastinvalvojat. Tämäkään ei aivan onnistunut kuten Strömsössä. Kilpailu kuitenkin saatiin potkaistua käyntiin, vain hieman aikataulusta myöhässä. Tämä johtui siitä, että kilpailut järjestettiin yleisellä virkistysalueella ja taitorata oli aikaisempana päivänä rikottu. Tehtäväni oli ottaa kilpailijoiden aikoja ylös. Valmiit kilpailijat vietiin saunalle kilpailujen jälkeen. Kilpailut saatiin päätökseen noin 13:30. Tämän jälkeen kävin vielä siivoamassa radan pois, sekä hakemassa rastinvalvojat pois radalta. Vasta tämän jälkeen pääsin itsekin pois metsätaitoilu radalta. Nälkä rupesi olemaan kova, joten heti kun pääsin takaisin koululle, hain itselleni ruokaa.

Tiesin että koulu olisi vielä tyhjillään, koska vieraat olivat vielä Silva – Metsänäyttelyssä. Tunsin huoleni helpottaneen ja stressitasojen laskeneen, kun suurimmat tapahtumat olivat nyt ohitse. Vielä oli saunarumba, sekä lähtö Joensuun yöhön jatkoille. Pääsin henkilökohtaisesti ohjaamaan muutaman ryhmän keskustan alueelle, vielä olisi kuitenkin yö päivystys jäljellä. Istuin päivystäjän tuolille ja aloitin tekemään kouluhommia.

Noin pari tuntia koulu oli lähes tyhjillään, ennen kuin aikaisimmat juhlijat sekä koulujen kuskit tulivat koululle nukkumaan. Hitaasti ihmiset valuivat takaisin koululle, ryhmä kerrallaan. Mukavinta yö päivystyksessä oli, että ihmiset jäivät juttelemaan mukavia päivystäjän läheisyyteen, enne kuin menivät nukkumaan. Pääsin itse irti päivystyksestä 06:00 aamulla, jonka jälkeen kerkesin nukkua noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen jatkoin työskentelyä. Aamupalan laitto sekä orientoituminen siivous urakkaan tilojen jatkokäytön mahdollistamiseksi oli jäljellä.

Vieraat poistuivat puoleen päivään mennessä, jonka jälkeen alkoi armoton tilojen siivous. Yllättävää kyllä, tähän löytyi työväkeä. Viihtyisästi touhutessa muiden kanssa tiloja siistiessä sekä tavaroita paikoilleen asetellessa, sitä tunti itsensä väsyneeksi mutta iloiseksi.

Vaikka omasta näkövinkkelistä viikonloppu oli ollut yhtä sähellystä ja virheitä täynnä, oli sunnuntaina helpottunut olo. Kysyin jälkeenpäin vierailta, että miten kisat onnistuivat. Virheitä ei kuulemma edes huomattu, ainoastaan aikataulunmuutokset, jotka ovat kuitenkin aivan ymmärrettäviä. Sitä mietti jälkeenpäin; ”järjestäjänä sekä suunnittelijana huomaa kaikki asiat jotka menevät päin prinkkalaa, mutta jos ulkopuolinen ei niitä huomaa, se ei ole ongelma” tämä ajatus helpotti jälkeenpäin.

 

Miksi minä tämmöisen tekstin halusin kirjoittaa? Ehkä osittain rohkasuna mm. Tampereen kisoja järkkääville, oli järjestäjät sitten kokeneempia kisaajia tai ei.

Niilo Immonen

 

Toisen vuoden opiskelija, Karelia Ammattikorkeakoulu.
MEOL – Metsäalana Opiskelijat Ry.
Konkelon päätoimittaja