Olemme jokainen osasia tuotantotalouden koneiston rattaissa. Yhteiskunta tarvitsee tuotantokoneistoa tarkoituksiinsa, ihmiset yhteiskunnassa tuovat sitten muuta sisältöä, kuten yleissivistystä, kulttuuria ja muita ihmisen itsensä ja ihmiskunnan tarvitsemia asioita. Jokaisen on itse kohdallaan ratkaistava henkilökohtainen filosofinen kysymyksensä, onko oma elämä vain olla osana tuotantotaloutta, vai onko tuotantotalous vain osa omaa elämää, jolla rahoitetaan ne kaikki muut tunnit vuorokaudesta.

Suomi on kahlannut paikallaan lamassa ja taantumassa kohta kymmenen vuotta muiden pyyhältäessä ohitse. Laskusuhdanteen aikana on hyvä hetki opiskella, kun uudet työpaikat ovat vähissä ja vanhojakin siivotaan pois tuloslaskelman kulupuolelta. Liiketaloudellisin perusteinhan, tietysti. Kuitenkin laskusuhdanteessa opiskelijan on osattava nähdä nykytilanteeseen johtaneet syyt, jotta hän voi oppia miten tähän tilanteeseen päädyttiin ja miten täytyy toimia eri tavalla, jotta tappioksi muodostuneet seikat käännetäänkin voitoksi. Tämän lisäksi tarvitaan sitä oman alan vankkaa substanssiosaamista, mikäli aiotaan työllistyä noususuhdanteen alkaessa ja vielä säilyttää se työpaikka seuraavan laskusuhdanteen kohdalla.

Nykyisessä keskustelussa koulutuksesta olen törmännyt aivan liiaksi ennakkoasenteisiin. Koulutuksessa oleva duaalimalli on jakautunut käytännönläheisempään ammatilliseen puoleen ammattikorkeakoulussa ja tieteellisen ja taiteelliseen puoleen yliopistossa. Molemmille korkeakouluille on myös oma paikkansa. Ammattikorkeakoulun tulee tuottaa asiantuntijoita työelämän tarpeisiin, yliopisto taas edistää tiedettä. Ammatillinen koulutus, kaikilla asteilla, tuo teorian käytäntöön ja ilman käytäntöä teoria ei muutu rahavirroiksi, taloudeksi. Tarvitsemme siis teoriaa ja tarvitsemme käytäntöä. Tarvitsemme uutta tietoa. Uuden tiedon tuottamisen rahoittamiseksi tarvitsemme taloutta, johon taas tarvitsemme käytäntöä. Duaalimallin molemmat puolet tuottavat eurooppalaisen mallin mukaisen viitekehyksen mukaisesti asiantuntijoita sekä johtajia. Ennakkoasenteet ovat siinä mielessä merkillisiä, etteivät ne huomioi erilaisia tarpeita, joita eri yhteiskunnan osamme tarvitsevat. Alueellinen hyvinvoiva ja kehittyvä elinkeinotoiminta on oleellisena osana sitä. Tosin korporatismin hampaisiin kumpaakaan koulutusta ei tule päästää.

Tuotantotaloudessa on kyse rahasta, ja koulutuksessa julkisin varoin on aina kyse rahasta. Kuka maksaa ja kuinka suuri hintalappu koulutuksella saa olla? Kun resurssit ovat rajalliset, tulee aina kyseeseen, mikä on oleellista tietoa opettaa. Kun kyse on rahasta ja resursseista, valintoja täytyy tehdä. Valintojen tulee olla vastuullisia eikä opiskelijaa saa laittaa sijaiskärsijäksi toisten valtapelissä. Resurssit tulee kohdentaa tehokkaasti ja koulutusmäärien tulee vastata todellista tarvetta, sitä kautta talouteen syntyy lisää kohdennettavaa resurssia osaamisen ja koulutuksen kehittämiseen. Resurssit ovat myös tehokkaammassa käytössä, kun määrän sijasta koulutetaan laatua; laatua tutkimukseen ja laatua käytäntöön.

Viimeistään opiskeluaikana alkaa heräillä ajatukset kylmän markkinatalouden suuntaan. Markkinatalous on merkittävä osa työelämää, mutta vaikka opiskelu onkin valmistautumista työmarkkinoita varten, niin yhtä tärkeää on monipuolinen opiskeluelämä sosiaalisine piireineen. Yhtä tärkeää on myös omasta elämästä nauttiminen ja tasapainoisen elämän löytäminen. Nyt keväällä alkavat harjoittelut ovat myös hyvä hetki harjoitella ajan ottamista itselle ja omasta elämästä nauttimista.

 

Intoa alkaviin harjoitteluihin!

Arttu Huhtanen
Puheenjohtaja
MEOL – Metsäalan Opiskelijat ry